maanantai 31. elokuuta 2015

Kauneimmista runoista kauheimpiin

Antti Holma: Kauheimmat runot (2015)
Jos (ja kun) käsissäsi on Holman kauheimmat runot, varmista ettet juo etkä syö samaan aikaan mitään: tukehtumisvaara! Yksineläjien kannattaa tilkitä ovet ja ikkunat äänieristykseksi, jottei naapuri luule sinun menettäneen lopullisesti järkeäsi kun kuulee sinun nauravan yksinään. Tosikkomielisyys kannattaa vielä käydä ripustamassa eteisen naulakkoon... ja lukuhetki on valmis!

Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Edith Södergranin ja Heli Laaksosen runot ovat saaneet uudet sanat, nuotti kylläkin on pysynyt samana. Holma on tehnyt läksynsä ja lukenut runonsa, ei muunnoksista muuten mitään olisi tullut. Onhan ne rivoja, mutta minä ainakin olin pikahtua nauruun. Tämänkin opuksen osalla näen tämän kolahtavan nuorisoon. Holman runot sisältävät seksiä, sekoilua ja kirosanoja eli juuri niitä elementtejä jotka kiinnostavat suurinta osaa nuorisoa. Kyllä tämä minun vinkkauspakettiin sujahtaa miettimättä. Vielä kun esittäessä runot rinnastaa niihin kauneimpiinkin versioihin niin palvelee sekä alkuperäisesittäjää että Holmaa. Tutustumisen arvoinen runokokoelma!

Sen verran minustakin silti löytyi kukkahattutätiä, että liika on liikaa. Runot alkoivat toistaa itseään ja loppu oli jo samaa tuttua huttua kirjan alusta. Kirjan kannesta löysin rivoudet vasta tarkemman tutkiskelun jälkeen, hienosti oli maisemoitu kaiken sekaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti