maanantai 15. joulukuuta 2014

Atkinsonin dieetti jatkuu

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2008)

Kolmas Kate Atkinsonin Jackson Broady-dekkari on nyt ahmittu ja hyvältä maistui. Jopa niin hyvältä, että oli pakko uhrata vähäisiä yöunia keskellä työviikkoa, kun ei malttanut lopettaa lukemista. Nykyään on aika harvinaista, että silmät pysyvät auki pitempään kuin varttitunnin, kun yrittää lukea vuoteessa ennen nukkumaan käymistä. Se ei kuitenkaan taida johtua siitä, että kirjat olisivat muuttuneet tylsemmiksi... Nyt kuitenkin Jackson ja kumppanit onnistuivat pitämään minua hereillä niin hyvin, että oli ihan pakotettava itsensä sammuttamaan valot ja laskemaan opus käsistään.

Atkinsonilla on tässäkin dekkarissa laaja henkilögalleria, ja alussa täytyy olla skarppina, että muistaa kuka on kukin, kun näkökulma vaihtuu aina uuden luvun alkaessa. Tapahtumat sijoittuvat Skotlantiin, kuten aikaisemmissakin osissa.

Pääjuoni  kietoutuu Joanna Hunterin ympärille. Joanna on noin nelikymppinen, hyvin menestynyt lääkäri, jolla on pieni poikavauva Gabriel sekä aviomies Neil. Neil on komea liikemies, mutta aika pian käy ilmi,että hänen bisneksissään on jotain hämärää. Joanna itse on hyvin mukava, herttainen ja hyväsydäminen ihminen, joka rakastaa yli kaiken pientä poikaansa ja koiraansa Sadieta. Joannalla on kuitenkin takanaan traaginen lapsuus; eräs mies on murhannut raa'asti hänen äitinsä, sisarensa ja pienen veljensä, ja Joanna on selviytynyt ainoana hengissä pakenemalla viljapeltoon ja piiloutumalla sinne. Myöhemmin poliisi sai murhaajan, Andrew Deckerin, kiinni ja löysi shokissa olevan pikku-Joannan. Decker tuomittiin teostaan vankilaan istumaan elinkautista.  Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun komisario Louise Monroe tulee ilmoittamaan Joannalle, että Decker on vapautunut vankilasta. Pian sen jälkeen Joanna ja Gabriel-vauva katoavat. Neil väittää, että Joanna on lähtenyt tapaamaan sairasta tätiään, mutta selitystä on vaikea uskoa.

Toinen keskushenkilö, jonka kautta pääjuonta kuljetetaan, on 16-vuotias, orpo Reggie (oik. Regina) Chase. Reggie opiskelee itsenäisesti englanninkielistä kirjallisuutta, muinaiskreikkaa, latinaa sekä antiikin historiaa ja työskentelee osa-aikaisesti Joannan ja Neilin vauvan hoitajana ja "aputyttönä" Hunterien kotona. Hän huolehtii myös syöpää sairastavasta Ms MacDonaldista, joka on hänen entinen opettajansa. Reggiellä on arvaamaton, huumekauppoja pyörittävä psykopaattiveli Billy, joka vähän väliä terrorisoi Reggien elämää. Vaikka elämä potkii päähän, Reggie on lannistumaton, älykäs ja nokkela nuori nainen, joka ei ikinä anna periksi. Reggie palvoo tohtori Hunteria ja salaa haaveilee, että tämä ottaisi hänet asumaan perheeseensä. Reggie ei tiedä mitään työnantajansa synkästä menneisyydestä. Kun Joanna ja vauva katoavat, Reggie ei usko hetkeäkään Neilin selityksiä sairaasta tädistä, vaan rupeaa jääräpäisesti selvittämään, mitä Joannalle ja vauvalle on tapahtunut.

Komisario Louise Monroe alkaa lopulta myös tutkia kadonneen tohtorin arvoitusta, vaikka ei aluksi ota vakavasti Reggien puheita siitä, että tälle olisi tapahtunut jotakin kamalaa. Samalla lukija saa seurata Louisen yksityiselämän parisuhdekiemuroita. Louisehan oli mukana myös Jackson Broady -sarjan edellisessä osassa, ja jo siinä viriteltiin romanssia Jacksonin ja Louisen välille. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Jacksonhan seukkaili silloin vielä typerän Juliansa kanssa, ja koska Jackson on, yllättävää kyllä, yhden naisen mies, hän pidättäytyi hyppäämästä Louisen sänkyyn. Nyt molemmat ovat tahoillaan naimisissa, joten he joutuvat jälleen kiertämään toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa, kun heidän tiensä kohtaavat. Louise haaveilee Jacksonista koko ajan enemmän, vaikka ei totisesti ole mikään hempeilijä, päinvastoin; hän on varttunut aikuiseksi ankarissa oloissa alkoholistiäitinsä kanssa ja sen jälkeen kasvattanut yksin aviottoman poikansa Archien. Nyt Archie on muuttanut pois kotoa opiskelemaan ja Louise mennyt naimisiin kiltin ja varakkaan, leskeksi jääneen Patrickin kanssa. Elämän pitäisi siis hymyillä, mutta Louise muuttuu koko ajan tyytymättömämmäksi, mitä pitemmälle kirja etenee. 

Vaan mitä kuuluu Jacksonille? Kirjan alussa selviää, että Jackson on matkustanut Edinburghiin hankkimaan todisteita siitä, onko hän exänsä Julian lapsen isä. Julia on kieltänyt asian, mutta Jackson ei usko häntä. Paluumatkalla Edinburghista Lontooseen Jacksonin juna suistuu raiteiltaan, ja ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Myös Jackson loukkaantuu onnettomuudessa pahoin. Onneksi Reggie Chase sattuu paikalle ja antaa hänelle ensiapua, kunnes ambulanssi vie Jacksonin sairaalaan. Myöhemmin Reggie tulee sinne tapaamaan häntä. Kun Reggielle selviää, että Jackson on yksityisetsivä, hän palkkaa tämän avukseen etsimään Joanna Hunteria. Näiden yhteensattumien kautta myös Jacksonin ja Louisen tiet kohtaavat jälleen. Tuoreet aviopuolisot kuitenkin estävät heitä heittäytymästä intohimoiseen suhteeseen keskenään. Totta tosiaan! Lukijan suureksi yllätykseksi paljastuu, että Jacksonkin on mennä paukauttaunut naimisiin! Tämä sivujuoni saakin sitten todella mielenkiintoisia käänteitä teoksen loppupuolella.

Jännittävien juonenkäänteiden lisäksi tässäkin romaanissa on myös syvempää sanomaa. Atkinson kuvaa henkilöidensä ajatuksien ja ratkaisujen kautta, kuinka ihminen selviytyy traumaattisista väkivaltaisista kokemuksista sekä hylätyksi ja laiminlyödyksi tulemisesta. Teoksissa on tiukka psykologinen ote alusta loppuun saakka. Melkein kaikilla tämän kirjan henkilöillä on jokin traumaattinen väkivallan kokemus taustallaan: Joannalla äidin ja sisarusten murha, Reggiellä väkivaltainen veli, jota hän joutuu pelkäämään ja Jacksonilla sisaren selvittämättömäksi jäänyt murha sekä veljen itsemurha. Lisäksi he kaikki ovat jääneet orvoiksi varhain. Vaikka nämä kokemukset piinaavat heitä yhä ainakin silloin tällöin, he ovat sitkeästi jatkaneet elämäänsä. Heistä on kouliutunut vastuunkantajia ja toisten auttajia, jotka kieltäytyvät siirtämästä omia huonoja kokemuksiaan eteenpäin. He eivät ole jääneet surkuttelemaan kohtaloaan ja syrjäytyneet. Helppoa se ei ole ollut, ja he kamppailevat menneisyyden demonejaan vastaan varmaankin lopun ikäänsä, mutta he osoittavat, että vaikeidenkin asioiden kanssa oppii elämään. Tämä kiteytyy hyvin kohdassa, jossa Louise vertaa Joanna Hunteria erääseen toiseen väkivallan uhriksi joutuneeseen naiseen, joka on linnoittautunut lastensa kanssa kotiin eikä uskalla poistua sieltä. Vaikka naisen kodin edessä päivystää Louisen määräämä poliisivartio, tämä ei tunne olevansa turvassa. Louise ihailee Joanna Hunteria ja miettii, miksi toisista tulee selviytyjiä ja toisista taas ei. Ja selviytyjien heimoon kuuluu tietysti Louise itsekin.

Sympaattisin henkilö tässä tarinassa on mielestäni Reggie Chase. Hän on jollakin tapaa Lisbet Salanderin hengenheimolainen; kovia kokenut tyttöparka, joka nokkeluudellaan ja sitkeydellään taistelee vääryyksiä vastaan. Minua raivostutti suunnattomasti Reggien puolesta, kun Reggie yrittää vakuuttaa Louisen siitä, että Joannalle on tapahtunut jotain pahaa, ja tämä ei usko hänen puheitaan!

Atkinsonin dieettini jatkuu tällä hetkellä romaanin Elämä elämältä parissa. Siinä eivät seikkaile Jackson sen enempää kuin Louisekaan, joten heidän romanssinsa etenemistä täytyy vielä odottaa, kunnes sarjan neljäs osa ilmestyy. Elämä elämältä on ihan erilainen teos, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessani.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kirja vs. elokuva: Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green, 2013)


"I'm a grenade and at some point I'm going to blow up and I would like to minimize the casualties, okay?"



Sain käsiini Tähtiin kirjoitettu virhe elokuvan ja päädyin lukemaan John Greeniin Tähtiin kirjoitettua virhettä toistamiseen. Olen sitä mieltä, että kirja on aina parempi kuin siitä tehty elokuva. Tätä minuun sisäänrakennettua odotusta lähdin tässäkin tapauksessa todistamaan. Ennen elokuvan katsomista luin kirjan uudestaan ja palauttelin tarinaa mieleeni.


Huikeaan maailmanlaajuiseen suosioon ilmestyttyään ponnahtanut kirja sai odotetusti elokuvaversion. Elokuva on ilahduttavan uskollinen kirjan juonikuvioille. Pidin erityisesti elokuvan näyttelijävalinnoista. Pääosia elokuvassa esittävät entuudestaan tuntemattomat kasvot. Kiinnitin huomioni myös elokuvan musiikkiin. Musiikki oli nimittäin todella mainiosti valittu, eritoten Birdyn elokuvaan tekemä kappale Not about angels on hieno.


Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo kahdesta syöpäsairaasta nuoresta, 16- vuotiaasta Hazelistä ja vuotta vanhemmasta Augustuksesta. Nuoret tapaavat tukiryhmässä ja heidän ystävyytensä syvenee hyvin nopeasti. Hazel pitää kirjoista, eritoten kirjasta nimeltä Viistoa Valoa. Hän esittelee kirjan Augustukselle ja poika uppoutuu syöpäsairaan Annan tarinaan yhtä peruuttamattomasti kuin Hazel. Nuoret ottavat yhteyttä kirjailijaan ja pääsevät tapaamaan häntä. Hazelin ja Gusin sairaudet etenevät, toisella näkyvämmin ja toisella salakavalammin. Molemmat ovat kuitenkin yhtä peruuntumattomasti sairaita. Nuoret kirjoittavat toisilleen jopa muistopuheet, koska kukaan ei voi tietää kumpi heistä lähtee ensin ja milloin.


Vaikka aika kuluu niin yksi pysyy, nimittäin nuorten lukijoiden mielenkiinto synkkiä, koskettavia ja rajujakin aiheita käsitteleviin kirjoihin. Voihan olla, että omaan mielenmyllerrykseen saa helpotusta tarinasta, jossa asiat ovat vielä huonommin. Itsekin taisin mielelläni valita siihen aikaan kirjoja joissa rämmitään oikein tummissa sävyissä.

Kirja on rankka vaikkakin hyvin helppolukuinen. Elokuva ei synnyttänyt minussa sen suurempia tunteita. Jäinkin miettimään olenko tosiaan kasvanut tästä vaiheesta yli vai onko minusta vain tullut kyyninen. Toisaalta, jos ajattelen itseäni kohderyhmän ikäisenä niin voin taata, että kirja sekä elokuva olisivat kolahtaneet minuun todella kovaa.