Iltapalaksi novelleja

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu (2015)

Kärsin loppukeväästä ja alkukesästä pahasta lukutulpasta, enkä saanut mitään luettua. Aloitinpa minkä kirjan tahansa niin kesken jäivät kaikki. Nyt olenkin tilanteessa, jossa minulla on pino erittäin mielenkiintoisia kirjoja, joista jokaisesta on luettu pari lukua. Epätoivoista! Sitä kasaa riittää luettavaksi pitkälle syksyyn. Kaikki ovat kuitenkin niin kutkuttavia, että pakko ne on saada luettua. Urakkaa ei helpota lainkaan se tosi asia, että syksyn kirjauutuuksia alkaa ilmestymään viikoittain. Lukemattomien kirjojen loputon suo ei pääse kuivumaan koskaan.

Rupesin ikävöimään lukemista niin kovin, että jotain lukuinnon takaisin saamiseksi oli tehtävä. Ajattelin kokeilla novelleja iltapalaksi. Kirjoitin itselleni reseptin, joka määräsi yhden novellin ennen nukkumaan menoa. Tämä novellikuuri tekikin tehtävänsä ja lukuinto palasi.

Kokoelman novellit punoutuvat kasvavaksi tarinaksi. Minä mielsin novellit kuitenkin eri kertomuksina ja minun mielessäni pääosan esittäjät vaihtelivat. Novelleissa on selkeä rakenne, eteenpäin vievä juoni, laaja tunneskaala ja näppäriä lauseita. Nuorille hyvin soveltuvia novelleja: aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta.Tai hiukkasen vanhemmille, jotka haluavat hetkeksi palata nuoruuden myrskyihin. Aiheina novelleissa on mm. ihastuminen, äitiys, läheisen menetys, itsenäisyyden opettelu.

Ennen kuin kaikki muuttuu on Latvalan kolmas teos. Novelleista oma suosikkini oli "Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen", mitä voikaan tapahtua kampaamokäynnin jälkeen kasvaneessa itseluottamuksen hyökyaallossa. Lue ainakin se jos et innostu koko kokoelmaa lukemaan. Aikaisempiin teoksiin, Arvostelukappale ja Välimatka, kannattaa myös tutustua. Latvala kuuluu ehdottomasti omiin kotimaisiin suosikkeihini.

Kauneimmista runoista kauheimpiin

Antti Holma: Kauheimmat runot (2015)

Jos (ja kun) käsissäsi on Holman kauheimmat runot, varmista ettet juo etkä syö samaan aikaan mitään: tukehtumisvaara! Yksineläjien kannattaa tilkitä ovet ja ikkunat äänieristykseksi, jottei naapuri luule sinun menettäneen lopullisesti järkeäsi kun kuulee sinun nauravan yksinään. Tosikkomielisyys kannattaa vielä käydä ripustamassa eteisen naulakkoon... ja lukuhetki on valmis!

Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Edith Södergranin ja Heli Laaksosen runot ovat saaneet uudet sanat, nuotti kylläkin on pysynyt samana. Holma on tehnyt läksynsä ja lukenut runonsa, ei muunnoksista muuten mitään olisi tullut. Onhan ne rivoja, mutta minä ainakin olin pikahtua nauruun. Tämänkin opuksen osalla näen tämän kolahtavan nuorisoon. Holman runot sisältävät seksiä, sekoilua ja kirosanoja eli juuri niitä elementtejä jotka kiinnostavat suurinta osaa nuorisoa. Kyllä tämä minun vinkkauspakettiin sujahtaa miettimättä. Vielä kun esittäessä runot rinnastaa niihin kauneimpiinkin versioihin niin palvelee sekä alkuperäisesittäjää että Holmaa. Tutustumisen arvoinen runokokoelma!

Sen verran minustakin silti löytyi kukkahattutätiä, että liika on liikaa. Runot alkoivat toistaa itseään ja loppu oli jo samaa tuttua huttua kirjan alusta. Kirjan kannesta löysin rivoudet vasta tarkemman tutkiskelun jälkeen, hienosti oli maisemoitu kaiken sekaan. 

Kirja kuin elokuva

Kirjastoammattilaisena sitä törmää useasti tilanteeseen, jossa asiakas kuvailee kirjan kantta ja haluaisi saada sen luettavakseen. Muita tietoja ei kirjasta ole kuin, että se oli sininen ja siinä oli kukkia. - Niin ja aika uusikin se kirja on. Usein näissä tilanteissa on tullut mietittyä, miksei kirjantietoja ole voinut ottaa ylös. Harvoin löytyy tuo haettu kirja kannen värin perusteella.

Omaan nilkkaan kalahti tuokin ajatus! Ei siitä ole kauankaan kun facebookissa omalla seinälläni huhuilin seuraavaa:

Nyt täytyy tehdä itsekin kysymys/kysymyksiä, johon ammattilaisena törmää usein. Jos joku tietäisi kirjan, jota metsästän. Hyvin värikäs kansi, olikohan pastellivärejä? Kannessa hahmo, nainen? Tai sitten se oli maisema, ehkä jopa molemmat. Kirjailija oli muistini mukaan suomalainen tai ainakin nimi muistutti suomalaista. Olikohan mieskirjailija? Suht uusi kirja, voisin veikata 2013-2015 ilmestynyt. Ja mistä se kertoi: Miehestä, sotalentäjästä, joka kokemustensa jälkeen yrittää sopeutua sodan jälkeiseen elämään....ja jotain muuta.

Ja hyvin toteutui taas somen voima: oikea kirja löytyi. 

Kyllä - värikäs kansi. Pastellivärejä - no melkein. Kannessa nainen tai maisema - molemmat! Kirjailijan nimi muistutti suomalaista: se oli suomalainen! Mies - kyllä. Suht uusi tarkoitti tällä kertaa vuotta 2014. Mistä se kertoi: aika lailla muistikuvan mukaisista tapahtumista. Näkömuistini muisti aika tarkasti, muttei kuitenkaan aivan tarpeeksi.

Hotelli Tulagi on sinänsä erikoinen kirja, että sen on kirjoittanut suomalainen mies: Heikki Hietala. Hietala asuu pääkaupunkiseudulla ja opettaa Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyä. Tässä ei ole mitään erikoista, mutta siinä on, että Hotelli Tulagi on kirjoitettu alunperin englanniksi ja sen on suomentanut Seppo Raudaskorpi. Tulagi hotel on ensimmäinen suomenkielisen kirjoittajan englanniksi Suomen ulkopuolella julkaisema romaani (http://www.tulagihotel.com/thfi/), joka on vasta sen jälkeen suomennettu.  

Ollaan amerikassa, McGuiren perhe asuu Nebraskassa ja toimeentulo saadaan maataviljelen. Kuusi henkinen perhe tulee toimeen hyvin vähällä. Perheen isä on suunnitellut poikiensa jatkavan tilan hoitoa, mutta molemmat pojat ovat kiinnostuneet lentämisestä. Perheen vanhin lapsi Tony lähtee toteuttamaan unelmaansa lentämisestä. Unelma ei kuitenkaan ennätä toteutua, kun toinen maailmansota ottaa ensimmäiset uhrinsa Tonyn mukaanlukien. Veljen kuoleman jälkeen, tarinan päähenkilö, Jack luopuu omista lentämiseen liittyvistä unelmistaan ja tyytyy kohtaloonsa tilanjatkajana.

Unelma ei kuitenkaan häviä. Jack tekeekin perhettä ja varsinkin isäänsä loukkaavan päätöksen ja lähtee kouluttautumaan lentäjäksi. Jack päätyy pommikonelentäjäksi toiseen maailmansotaan. Lennoston tukikohtana sodassa toimii Salomonsaariin kuuluva saari nimeltä Tulagi. Sodan loputtua Jack ei pysty palaamaan Nebraskaan viljelemään maata. Hän päättää perustaa hotellin maailman ainoaan paikkaan, jonka tuntee kodikseen, Tulagin saarelle. Elämä sodan jälkeen ei ole helppoa ja joskus elämä voi kuljettaa kauas ajassa ja paikassa.

Tarina soljuu eteenpäin elokuvan tavoin, jota rytmittävät lapsuuskodin muistot, toisen maailmansodan taistelut ja rauhan hetket hotellisaarella. Jackin elämänvaiheet kerrotaan tunteisiin käyvästi ja maisemakuvaus saa maisemat piirtymään verkkokalvoille. Tarina ei ole pelkästään sotatarina, vaikka sotakuvauksia on paljon. Tarinasta löytyy myös rakkautta, ei niin että sivuilta valuisi hunajaa, mutta kuitenkin niin, että rakkaudennälkäinen saa nälkänsä tyydytettyä.

Jos tämä kirja olisi elokuva, sen olisi ohjannut Clint Eastwood. Pääosien esittäjät saatte kaikki päättää itse. Minulla on tietenkin oma dream team näyttelijöistä, mutta ohjaajasta ei keskustella. ;)


Heikki Hietala: Hotelli Tulagi (2010, suom. 2014)